kaksoispulsarijärjestelmiä

Kaksoispulsarijärjestelmät ovat tähtijärjestelmiä, jotka koostuvat kahdesta pulsarista. Pulsarit ovat nopeasti pyöriviä neutronitähtiä, jotka lähettävät säännöllisiä radiosignaaleja. Kun kaksi tällaista tähteä kiertää toisiaan, ne muodostavat kaksoispulsarijärjestelmän. Nämä järjestelmät ovat erittäin harvinaisia ja tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia tutkia yleistä suhteellisuusteoriaa äärimmäisissä olosuhteissa.

Ensimmäinen kaksoispulsarijärjestelmä, PSR B1913+16, löydettiin vuonna 1974 Russell Hulse ja Joseph Taylor. Heidän havaintonsa osoittivat, että pulsariparien kiertoratojen pieni kutistuminen vastasi yleisen suhteellisuusteorian ennustetta gravitaatiosäteilyn säteilytehosta. Tämä löytö oli merkittävä todiste Albert Einsteinin teoriasta ja johti Hulse ja Taylorin Nobelin fysiikanpalkinnon saamiseen vuonna 1993.

Kaksoispulsarijärjestelmät ovat tärkeitä myös pulsarien massojen mittaamisessa ja neutronitähtien fysiikan ymmärtämisessä. Niiden avulla voidaan tutkia myös mahdollisesti muita eksoottisia objekteja, kuten mustia aukkoja, jos toinen järjestelmän komponenteista olisi sellainen. Järjestelmien tarkka seuranta auttaa myös selvittämään pulsariparien kehitystä ja mahdollista spiraalista toisiaan kohti tapahtuvaa kiertoratojen kutistumista, joka lopulta johtaa niiden sulautumiseen.