kaasupitoisuuden

Kaasupitoisuus on fysikaalinen suure, joka kuvaa, kuinka suuri osa tietyssä kaasuseoksessa muodostuu yhdestä kaasusta. Pitoisuus voidaan ilmaista tilavuusosuutena tai mooliosuutena (x_i), ja se voi viitata sekä ilmassa että suljetuissa tiloissa esiintyviin kaasuviin pitoisuuksiin. Yleisiä ilmaisumuotoja ovat tilavuuspitoisuus vol-%, mooliosuus (x_i), sekä ppm- ja ppb-arvot pienille pitoisuuksille.

Mitatun pitoisuuden määritykseen vaikuttavat konteksti: tilavuuspitoisuus ilmoittaa kaasun tilavuuden osuuden koko tilavuudesta; mooliosuus kuvaa kaasujen määrien suhdetta. Tyypillisiä mittausmenetelmiä ovat kaasukromatografia, massaspektrometria sekä infrapunaspektroskopia, sekä erilaiset kaasunsensorit ja kalibrointijärjestelmät.

Kaasupitoisuuksien tunteminen on tärkeää ympäristö- ja ilmanlaadun seurannassa, teollisuusprosesseissa, turvallisuudessa sekä tutkimuksessa. Esimerkkejä ilmakehän pitoisuuksista: typpikaasu (N2) noin 78 vol%, happea sisältävä kaasu (O2) noin 21 vol%, argon noin 0,9–1,0 vol%, hiilidioksidin noin 0,04 vol%. Pienet pitoisuudet, kuten hiilidioksidi noin 400 ppm, mitataan usein ppm-asteikolla.