kaasunäytteenottomenetelmiä

Kaasunäytteenottomenetelmät ovat joukko tekniikoita, joita käytetään kaasumaisten aineiden keräämiseen analyysiä varten. Valittava menetelmä riippuu tutkittavan kaasun ominaisuuksista, pitoisuudesta, esiintymispaikasta ja analyysitarpeista.

Yleisiä menetelmiä ovat suora keräys säiliöihin, kuten lasipulloihin tai metallisylintereihin, paineen tai tyhjiön avulla. Nämä ovat yksinkertaisia menetelmiä, jotka soveltuvat kaasuille, jotka eivät reagoi säiliön materiaalin kanssa ja joita ei tarvitse konsentroida.

Toinen menetelmä on adsorptio, jossa kaasu johdetaan materiaalin, kuten aktiivihiilen tai piidioksidigeelin, läpi, joka sitoo kaasumolekyylit itseensä. Analyysiä varten kaasu vapautetaan adsorptio-aineesta yleensä lämmittämällä (desorptio). Tämä menetelmä on hyödyllinen matalapitoisten kaasujen keräämiseen ja konsentroimiseen.

Imupumppumenetelmät käyttävät pumppua imemään kaasua suoraan analyysilaitteeseen tai näytteenottopulloon. Tämä voi olla tarkoituksenmukaista nopeaan kenttämittaukseen tai kun näyte halutaan analysoida välittömästi.

Sähkökemialliset anturit tarjoavat myös tavan mitata kaasujen pitoisuuksia in situ ilman varsinaista näytteenottoa. Ne reagoivat kemiallisesti tiettyjen kaasujen kanssa tuottaen sähköisen signaalin, joka on verrannollinen kaasun pitoisuuteen.

Jokaisella menetelmällä on omat etunsa ja rajoituksensa, ja oikean menetelmän valinta on kriittistä luotettavien ja tarkkojen analyysitulosten saamiseksi. Menetelmän valinnassa otetaan huomioon myös mahdolliset häiriötekijät ja näytteen laadun säilyminen kuljetuksen ja varastoinnin aikana.