jäämuodoissa

Jäämuodot ovat veden kiinteitä muotoja, jotka syntyvät erilaisissa lämpötiloissa, paineissa ja suolaisuudessa sekä erilaisissa ympäristöissä kuten meressä, järvissä ja laboratorioissa. Näiden muotojen tunteminen auttaa selittämään luonnonprosesseja, ilmastoon liittyviä ilmiöitä ja materiaalitiedettä.

Merijää kehittyy tyypillisesti useissa vaiheissa: frazil-jää muodostuu kylmässä, virtaavassa vedessä syntyvistä jääkiteistä; rasvainen jää eli grease-ice on ohut, tahmea kerros; nilas-jää muodostaa ohutta, joustavaa kalvoa; pancake-jää koostuu pyöreistä jäälauttoista, jotka voivat kasaantua ja muodostaa yhtenäisempiä rakenteita. Ajan myötä kehittyy nuori jää ja lopulta ensimmäisen kauden sekä monivuotinen jää. Jäärakenteeseen ja suolaisuuteen vaikuttavat lämpötila, paine sekä veden suolapitoisuus ja ilmastus.

Makean veden järvillä ja lumipeitteisillä pinnoilla jäätyminen tuottaa erilaisia rakenteita: läpinäkyvä jää on yleisesti kiinteämpää, kun taas samea jää sisältää ilmakuplia ja epäpuhtauksia. Lumipeitteisillä pinnoilla muodostuu kerroksisia jäitä lumen sulamista ja uudelleenjäätymistä seuraten, mikä vaikuttaa jäähän kertyneeseen tiheyteen ja kulkua tilt.

Kiteinen jää: luonnossa yleisin muoto on jää Ih, joka muodostaa kuusikulmaisia rakeita. Korkeapaineolosuhteissa laboratorioissa voidaan muodostaa useita toisia kiteisiä polymorfioita, kuten jää II, III, V ja VI sekä korkeapaineissa jää VII ja VIII. Lisäksi on tunnettua kubinen jää (jää Ic).

Amorfinen jää: veden epäjatkuva, ei-kiteinen muoto sisältää LDA:n, HDA:n ja VHDA:n. Nämä muodot syntyvät nopean jäähdytyksen, hiukkasdeposition tai korkean paineen olosuhteissa ja niillä on erilainen tiheys sekä optiset ominaisuudet.