jäähalkeamaa

Jäähalkeama on jäätikön tai merijään pinnalla sekä sen sisällä muodostuva halkeama, joka syntyy jäätikköliikkeen aiheuttamasta jännityksestä. Suomenkielessä sana viittaa yleisesti crevasseihin, suurikokoisiin aukkoihin, jotka voivat ulottua muutamasta metreistä satoihin metreihin. Halkeamat voivat olla sekä pinnalla näkyviä että lumen tai jäätä peittäviä, jolloin ne ovat piilossa.

Muodostuminen ja ominaisuudet: Jään hallitseva syy on jäätikön liikkuminen ja kerrosten välisen jännitteen synty. Eri kerrokset voivat liikkua eri nopeudella, mikä johtaa halkeamien syntyyn. Lämpötilan vaihtelut, sulaminen ja veden virtaus vaikuttavat halkeamien laajuuteen ja syvyyteen. Lumipeite voi sekä suojata että peittää halkeaman, mikä tekee sen havaitsemisen vaikeaksi ja lisää putoamisen vaaraa.

Tyypit ja esiintyminen: Jäähalkeamat voivat olla pinnalla näkyviä (pinta-halkeamat) tai kätkettyjä, kun lumikerrostuman alle piiloutuneet halkeamat ovat piilossa. Halkeamien pituus ja syvyys vaihtelevat suuresti, ja ne voivat yhdistyä toisiinsa monimutkaisiksi verkostoiksi jäätiköllä.

Turvallisuus ja tutkimus: Jäähalkeamat ovat merkittäviä vaaroja retkille jäätikölle, koska lumeen piiloutuneet halkeamat voivat yllättää. Retkellä jäätiköllä suositaan asianmukaista koulutusta, opastettuja matkoja ja asianmukaista varustusta sekä varovaisuutta. Tutkimuksessa halkeamat antavat tietoa jäätikön liikkeistä ja tilasta sekä merijään muutoksista.