jännitevahvistimiin

Jännitevahvistin on elektroninen piiri, jonka päätehtävänä on kasvattaa siihen tulevan jännitesignaalin amplitudiä. Se ei tyypillisesti lisää tehoa signaaliin, vaan ottaa sen pienestä jännitteestä ja tuottaa suuremman jännitteen, mutta samanlaisella aaltomuodolla. Jännitevahvistimet ovat keskeisiä monissa elektronisissa järjestelmissä, kuten äänentoistolaitteissa, radiovastaanottimissa ja mittalaitteissa. Niiden toiminta perustuu yleensä aktiivisiin komponentteihin, kuten transistoreihin tai operaatiovahvistimiin, jotka käyttävät ulkoista virtalähdettä vahvistuksen tuottamiseen. Jännitevahvistimen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat sen vahvistuskerroin, kaistanleveys ja särö. Vahvistuskerroin määrittelee, kuinka monta kertaa signaalin jännite kasvaa. Kaistanleveys puolestaan kertoo, millä taajuusalueella vahvistin toimii tehokkaasti. Särö on epätoivottua signaalin muuttumista, joka voi heikentää signaalin laatua. Jännitevahvistimia käytetään usein vaiheittain, jotta saavutetaan riittävä kokonaisvahvistus vaaditulle tasolle. Ne voivat olla toteutettu eri tavoin, kuten RC-kytkettyinä, transformerikytkettyinä tai suoraan kytkettyinä, riippuen sovelluksen vaatimuksista.