juoksevuuden

Juoksevuus, tai juoksevuuden käsite, kuvaa sitä, kuinka hauska jokin on tai kuinka suurella todennäköisyydellä se saa ihmiset nauramaan. Suomessa termiä käytetään kuvaamaan huumorin arvoa — esimerkiksi vitsin, kohtauksen, tekstin tai tilanteen viihdyttävyyttä — eikä sitä pidetä tiukasti teknisenä kategoriana. Juoksevuus on enemmänkin subjektiivinen mittari, joka heijastaa yleisön kokemaa huvittavuutta.

Juoksevuuden lähteisiin kuuluu useita huumorin muotoja. Verbaalinen huumori tarkoittaa sanaleikkejä, ironiaa, sarkasmia sekä kielikuvien käyttöä. Tilanteellinen huumori kumpuaa tilanteista ja odottamattomista käänteistä, kun taas fyysinen tai visuaalinen komiikka käyttää eleitä, ilmeitä ja rytmitystä. Usein parhaita juoksevuuden ilmentymiä syntyy yhdistämällä näitä elementtejä ja hallitsemalla ajoitus, jonka avulla nauru syntyy.

Juoksevuus on kulttuurisesti ja kielellisesti kontekstisuuntaista. Eri yhteisöt voivat pitää erilaista huumoria yhtä juoksevana tai vähemmän viihdyttävänä, ja aikakauden sekä yhteiskunnan normit vaikuttavat siihen, mikä koetaan hauskaksi. Käännöksissä juoksevuus voi kadota, jos kielikohtaiset vitsit tai kulttuuriset viitteet eivät enää toimi kohdeyleisössä.

Tutkimuksessa ja media-analyysissä juoksevuutta tarkastellaan yhtenä humorin laadullisena ulottuvuudena, jonka arviointiin käytetään yleisön reaktioita, diskurssianalyysia ja joskus kokeellisia mittauksia miellyttävyyden kokemukseen.