jaottuvuuden

Jaottuvuuden tarkoitetaan kykyä tai hyväksikäytettävissä olevaa ominaisuutta jakaa kohteita luokittelun avulla. Se kuvaa sitä, miten ilmiöt ja esineet voidaan asettaa kategorioihin sekä järjestää niiden ominaisuuksien perusteella. Käytännössä jaottuvuutta tarkastellaan muun muassa tiedonhallinnassa, informaatiotutkimuksessa ja tieteellisessä ajattelussa siitä, miten asiat voidaan erottaa ja ryhmitellä.

Käytön paikkoja jaottuvuudelle ovat esimerkiksi kirjasto- ja arkistoluokitus, tietovarastot sekä tieteellinen tutkimus. Biologiassa ja yhteisöjen hallinnassa jaottuvuus ilmenee hierarkisina tai tasoisina järjestelminä, joissa kohteet jaotellaan kategorioihin ja aliluokkiin. Tietotekniikassa jaottuvuus liittyy metadataan, ontologioihin ja hakujärjestelmiin, joissa esineet saavat avainsanoja tai luokituskoodeja.

Tyypillisiä jaottuvuustyyppejä ovat hierarkkinen jaottuvuus (puumainen rakenne, jossa kohde kuuluu ylä- ja alaluokkiin), tasoryhmittäinen tai tasokohtainen jaottuvuus (flat structure) sekä moniakselinen tai polyhierarkinen jaottuvuus, jossa kohde voidaan lukea useampaan kuin yhteen luokkaan. Jaottuvuuden tarkoituksena on helpottaa tiedon löytämistä, vertailua ja analysointia, mutta se voi kohdata haasteita kuten epäselvät rajat, päällekkäiset luokat sekä kontekstisidonnaiset erotteluvaihtelut.

Jaottuvuus on keskeinen käsite sekä metodisessa että teoreettisessa kontekstissa, ja se liittyy läheisesti käsitteisiin luokitus, järjestelmä ja ontologia. Se antaa välineet järjestää monimutkaista tietoa ja ymmärtää, miten ilmiöt nivoutuvat toisiinsa.