itsiviitteet

Itsiviitteet ovat viitteitä, joissa kirjoittaja viittaa omiin aikaisempiin julkaisuihinsa. Ne voivat koskea aiemmin kehitettyä menetelmää, käytettyä aineistoa, tuloksia tai teoreettisia taustoja, joihin nykyinen tutkimus nivoutuu.

Merkitys ja tarkoitus

Itsiviitteet voivat auttaa kontekstualisoimaan uuden tutkimuksen suhteessa kirjoittajan aiempaan työhön, osoittaa tutkimuskentän kehityksen ja osoittaa, miten uudet tulokset perustuvat tai täsmentävät aikaisempaa tutkimusta. Ne voivat helpottaa toistettavuutta ja tutkimuksen jäljitettävyyttä, kun lukija näkee, miten menetelmät tai datat ovat kehittyneet.

Hyödyt ja rajoitteet

Itsiviitteiden etuna on se, että ne voivat selventää tutkimusketjua, osoittaa asiantuntemuksen taustan ja tukea argumentaatiota. Rajoitteena on kuitenkin liiallinen tai epäolennaisen itsiviittamisen mahdollisuus, mikä voi vääristää mittareita tai antaa vaikutelman tutkimuksen vaikutuksesta liiallisesti pelkästään oman työn kautta. Monet tutkijat ovatkin korostaneet, että itsiviitteet tulisi valita huolellisesti ja perustella, eikä niiden käyttöä tulisi käyttää keinona manipuloida tilastollisia tai huomioarvoja.

Ohjeet käytäntöön

Käytä itsiviitteitä vain, kun aiempi työ on oleellisesti relevanttia nykyisen tutkimuksen kannalta. Selitä yhteydet, kuten kuinka aikaisempi menetelmä tai data on kehittynyt tai sovellettu uudessa kontekstissa. Julkaisukäytännöt sekä kirjallisuusraportointi voivat suositella läpinäkyvyyttä: jos viittaa omaan aikaisempaan työhön, merkitse se即可. Itsiviitteiden osuutta voi seurata myös viittaamisanalyysissä, mutta pääpaino tulisi olla relevanssissa ja tarveperusteisuudessa.