iteraatioihin

Iteraatio tarkoittaa prosessia, jossa saman sääntö- tai toimintasarjan toistamista useita kertoja. Iteratiivinen lähestymistapa perustuu palautteeseen: jokainen uusi vaihe hyödyntää edellisen vaiheen tulosta. Iteraatioita sovelletaan muun muassa matematiikassa, tietojenkäsittelytieteessä, suunnittelussa ja insinööritieteissä. Tavoitteena on usein parempi ratkaisu tai entistä tarkempi kuvaus ongelmasta lyhyissä, hallittavissa askelissa.

Matemaattisessa kontekstissa iteraatio viittaa usein funktion komposition käyttöön: x_{n+1} = f(x_n). Tällöin pyritään kiinnittymään kiinteään pisteeseen tai ratkaisun löytämiseen toistojen kautta. Esimerkkejä ovat kiinteän pisteen iteraatio, Newtonin menetelmä ja muut lukujärjestelyt, joissa konvergenssi ja virhemittaus ovat keskeisiä käsitteitä.

Numeriikkaan liittyy eritasoisia iteraatiomenetelmiä: järjestelmän lineaariset ratkaisut (Jacobi- ja Gauss–Seidel -menetelmät), eigenarvojen etsiminen (Power- menetelmä) sekä optimointi (gradienttiaskelut). Näissä menetelmissä korostuu konvergensseuranta ja pysäytyskriteerien määrittäminen, kuten toleranssi tai enimmäiskuinka, sekä arvio siitä, kuinka nopeasti ratkaisu lähenee todellista arvoa.

Tietojenkäsittelyssä iteraatiot voivat tarkoittaa ohjelmointirakenteita kuten silmukoita sekä inkrementaalista kehittämistä, jossa ohjelma kehittyy askel askeleelta palautteesta ja testauksesta hakien parempaa suorituskykyä tai käytettävyyttä.

Yhteenvetona iteraatio on kytketty toistuvaan parantamiseen ja sopeutumiseen, jossa kustakin vaiheesta opitaan ja seuraavasta muodostetaan tarkempi lopputulos.