ionisointimittareita

Ionisointimittarit, suomeksi ionisaatiokammiot, ovat laitteita, joita käytetään mittaamaan ionisoivaa säteilyä. Ne toimivat havaitsemalla säteilyn aiheuttamaa ionisaatiota kaasussa, joka on suljettu mittauskammioon. Kun ionisoiva säteily osuu kaasumolekyyleihin, se irrottaa niistä elektroneja, luoden vapaita ioneja ja elektroneja. Nämä varautuneet hiukkaset kerätään sähkökentän avulla, mikä tuottaa mitattavan sähkövirran tai jännitepulssin.

Ionisaatiokammioita käytetään monissa sovelluksissa. Yksi yleisimmistä on säteilysuojelu, jossa niillä valvotaan altistumista röntgen- tai gammasäteilylle. Lääketieteessä niitä käytetään sädehoidon annosten mittaamiseen ja kuvantamislaitteiden kalibrointiin. Teollisuudessa ionisaatiomittareita voidaan hyödyntää esimerkiksi materiaalien paksuuden mittauksessa tai kaasujen ionisaatiotason seurannassa.

Eri tyyppisiä ionisaatiokammioita on olemassa, ja ne eroavat toisistaan geometriansa, käytetyn kaasun ja toimintaperiaatteensa suhteen. Yksinkertaisimmat koostuvat kahdesta elektrodista, joiden välillä on kaasua. Sovelluksesta riippuen mittarin herkkyys ja energiatarkkuus voivat vaihdella huomattavasti. Säteilyn havaitsemisessa ja mittaamisessa ionisaatiokammioilla on keskeinen rooli niiden kyvystä muuntaa näkymätön säteily havaittavaksi sähköiseksi signaaliksi.