integrointitesteihin

Integrointitestit ovat ohjelmistotestauksen vaihe, jossa useammasta moduulista koostuvan järjestelmän toiminnallisuus sekä moduulien välinen yhteistoiminta tarkastetaan yhdessä. Tavoitteena on varmistaa että eri komponenttien rajapinnat, tiedonmuodostus ja virheenkäsittely toimivat odotetusti, kun moduulit integroituvat toistensa kanssa. Integrointitesteissä ei keskitytä enää pelkästään yksittäisten funktioiden oikeellisuuteen, vaan siihen miten ne toimivat yhdessä.

Integrointitestit sijoittuvat usein yksikkötestauksen ja järjestelmätestauksen väliin. Ne voivat kattaa esimerkiksi tietokantayhteydet, verkkopalvelujen kutsut, viestinvaihdon ja ulkoisten järjestelmien rajapinnat. Lähestymistapoja ovat esimerkiksi ylhäältä alaspäin (top-down), alhaalta ylös (bottom-up), sekä suuret kokonaisuudet (big bang) tai näiden välimuodot kuten inkrementaaliset lähestymistavat. Yleisesti pyritään jatkuvaan integraatioon ja automatisointiin.

Suunnittelussa käytetään testihäiriöitä, mokkeja ja stubitteja sekä testidataa, jotta ulkoiset riippuvuudet voidaan hallita ja toistettavuus säilyy. Testaustason ympäristö voi olla eristetty ja sisältää konttien tai virtuaalikoneiden avulla ylläpidettyjä testimahdollisuuksia.

Hyödyt: virheiden varhainen havaitseminen, rajapintojen luotettavuus sekä riskien ja kustannusten pienentäminen. Haasteita ovat ympäristöriippuvuudet, testien hitaus ja flakiness. Hyvä käytäntö on automatisointi, jatkuva integraatio ja selkeät kriteerit onnistumiselle.