infrapunasäteiden

Infrapunasäteily, myös tunnettu nimellä lämpösäteily, on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on pidempi kuin näkyvän valon mutta lyhyempi kuin mikrotallenteiden. Se sijaitsee sähkömagneettisen spektrin infrapunavaloalueella, jonka aallonpituudet vaihtelevat noin 700 nanometriä (nm) ja 1 millimetriä (mm) välillä. Infrapunasäteilyä tuottaa lämpö, ja se on tärkeä tekijä lämmönsiirrossa ja lämpötilan mittaamisessa.

Infrapunasäteilyä käytetään monilla aloilla, kuten kaukokäyttöisissä lämpömittareissa, turvallisuusjärjestelmissä, kaukokäyttöisissä ohjauksissa ja tieteellisissä tutkimuksissa. Esimerkiksi lämpökamerat havaitsevat infrapunasäteilyä ja muuntavat sen kuviksi, joilla voidaan arvioida esineiden lämpötiloja ja havaita piilossa olevia kohteita. Lääketieteessä infrapunasäteilyä käytetään esimerkiksi verenkiertohäiriöiden ja tulehdusten diagnosoinnissa.

Infrapunasäteilyä voidaan luokitella kolmeen pääalueeseen: läheinen infrapuna (NIR), keskimmäinen infrapuna (MIR) ja kaukainen infrapuna (FIR). Läheinen infrapuna (700–1400 nm) on lähellä näkyvää valoa ja sitä käytetään esimerkiksi optisissa kommunikaatioissa. Keskimmäinen infrapuna (1400–3000 nm) on tärkeä spektroskopian ja lämpömittauksen alalla. Kaukainen infrapuna (3000 nm – 1 mm) on lähempänä mikrotallenteita ja sitä käytetään esimerkiksi lämpötilan mittauksissa ja turvallisuusjärjestelmissä.

Infrapunasäteilyä voidaan absorboida, läpäistä tai heijastaa eri materiaaleilla riippuen niiden ominaisuuksista. Esimerkiksi iho absorboi infrapunasäteilyä, mikä mahdollistaa sen käytön ihmisen lämpötilan mittaamisessa. Infrapunasäteily on myös tärkeä tekijä Maan energiatasapainossa, sillä se on yksi pääasiallisista tekijöistä, jotka pitävät planeettaa lämmitettynä.