inflaatiolaskentaa

Inflaatiolaskenta viittaa hintatason muutosten mittaamiseen ja tämän muutoksen huomioon ottamiseen rahallisessa arvoissa. Se keskittyy siihen, kuinka paljon yleinen hintataso on noussut tai laskenut tietyn ajanjakson aikana, sekä siihen, miten tätä muutosta käytetään käytännön laskelmissa, kuten palkkojen tai sopimusten indeksisäädöissä.

Yleisimmät mittarit Suomessa ovat kuluttajahintaindeksi (KHI) ja siitä johdettu inflaatiokorko, joita tilasto- ja tutkimuslaitokset julkaisevat säännöllisesti. EU-kontekstissa käytetään harmonisoitua kuluttajahintaindeksi (HICP) vertaillavuuden takaamiseksi. Näiden indeksien muutokset heijastelevat ostovoiman muutoksia sekä hintojen koostumuksen että hyödykkeiden laajuuden muutoksia.

Laskentatapa on yksinkertainen. Inflaatio voidaan määrittää prosentuaalisena muutoksena indeksissä: inflaatio_t = ((Indeksi_t - Indeksi_{t-1}) / Indeksi_{t-1}) × 100 %. Pitkittäiset mittaukset voivat käyttää erilaisia aikajaksoja (vuosi, kuukausi) ja voivat olla sekä tarkkoja että kertaluonteisia (kumulatiivinen inflaatio). Indeksit voivat olla kiinteän tai ketjutetun luonteen mukaisia.

Käyttökohteita ovat palkkojen ja eläkkeiden indeksisidonta, hintasopimukset ja budjetointi. Inflaatiolaskenta mahdollistaa realisen arvon mittaamisen: realinen arvo = nimellinen arvo jaettuna (1 + inflaatio). Se on välttämätön työkalu taloudellisessa suunnittelussa ja politiikan arvioinnissa.

Rajoitteisiin kuuluvat esimerkiksi substitutions- ja laadunmuutosten aiheuttamat mittausvirheet sekä se, miten eri indeksit voivat erota toisistaan (KHI vs HICP vs GDP-deflaattori).