inflaatiokehitykseen

Inflaatiokehitys kuvaa yleisen hintatason kehitystä taloudessa ajan mittaan. Suomessa ja euroalueella sitä seurataan pääasiassa kuluttajahintaindeksin (KHI) sekä harmonisoidun kuluttajahintaindeksin (HICP) muutoksina. Inflaatiota esitetään sekä vuotuisina että kuukausittaisina prosenttimuutoksina, ja usein tarkastellaan myös ydinflaatiota, joka eliminoi energia- ja elintarvikkeiden vaihtelut. Mittareiden lisäksi keskusteluissa käytetään termejä kuten toteutunut inflaatio ja odotettu inflaatio.

Inflaatiokehitykseen vaikuttavat sekä kysyntä- että tarjontatekijät sekä inflaatio-odotukset. Kysyntävaikutukset syntyvät talouskasvun nopeudesta, kotitalouksien ostovoiman muutoksista ja investointikysynnästä. Tarjontatekijöitä ovat tuotantokustannukset, erityisesti energia- ja raaka-ainekustannukset sekä palkkakehitys. Ulkoiset tekijät kuten valuuttakurssit ja globaali hintakehitys sekä rahapolitiikan viestintä voivat välillisesti vaikuttaa inflaatioon. Inflaatiokehitystä arvioidaan sekä historiallisten tilastojen että odotettavien kehitysnäkemysten pohjalta.

Keskuspankit tähtäävät hintavakauteen; euroalueella tavoite on pitkällä aikavälillä noin 2 prosentin inflaatio. Tämä ohjaa korkopolitiikkaa, rahan määrän säätelyä ja rahapolitiikan viestintää, sekä heijastuu velkaantumisen kustannuksiin ja lainojen hintoihin. Suomessa rahapolitiikan toteuttaminen on osa Eurosystemin toimintaa, jossa Bank of Finland toimii ECB:n ohjauksessa.

Inflaatiokehityksen seuraaminen on keskeistä sekä kotitalouksille että yrityksille: se vaikuttaa ostovoimaan, sopimusneuvotteluihin ja investointien mielekkyyteen. Tilastot ja ennusteet auttavat valmistautumaan mahdollisiin hintavaihteluihin.