immunisuutta

Immunisuus, eli immuunijärjestelmän immuniteetti, kuvaa organismin kykyä vastustaa infektioita, vieraita aineita sekä solu- ja kudosmuutoksia. Immuniteetti muodostuu sekä synnynnäisestä että hankitusta puolustuksesta, ja se ulottuu kehon eri osiin.

Synnynnäinen immuniteetti on välitön, yleispätevä puolustus. Se koostuu ihon ja limakalvojen fysikaalisista ja kemiallisista esteistä sekä solutason toiminnasta, kuten fagosyyttisistä soluista, luonnollisista tappajasoluista ja komplementtijärjestelmästä. Tulehdus on tavallinen ensimmäinen vaste.

Adaptiivinen eli hankittu immuniteetti on tarkka ja muistiva vastustus. Lymfosyytit, erityisesti T- ja B-solut, tunnistavat tarkkoja antigeeneja, tuottavat vasta-aineita ja muodostavat immuunimuistin, jolloin sama antigeeni voi estää aiempaa tehokkaammin.

Immuniteetti voidaan saada luonnollisesti tai keinotekoisesti. Aktiivinen immuniteetti kehittyy, kun keho kohtaa infektion tai saa rokotteen; vaste ja muisti säilyvät pitkään. Passiivinen immuniteetti perustuu valmiiden vasta-aineiden siirtoon, esimerkiksi äidin kautta syntymän hetkellä tai lääketieteellisesti annetun immunoglobuliinin avulla.

Immuniteetti voi myös pettää: immuunipuutos heikentää puolustusta, autoimmuunisairaudet johtavat siihen, että immuunijärjestelmä hyökkää omia kudoksia vastaan, ja yliherkkyysreaktiot voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Väestön immuniteetti eli joukkoimmuniteetti paranee, kun suuri osa väestöstä on immuuni rokotusten tai aiemman altistumisen kautta, mikä vähentää taudin leviämistä.