ilmestyskirja

Ilmestyskirja on Uuden testamentin viimeinen kirja. Perinteisesti teoksen kirjoittajaksi on pidetty Johannes-nimistä apostolia, mutta kirjoittajuutta koskevat kiistat. Aineisto ajoitetaan yleisesti 90–95 jaa., kristillisen vainon aikana, ja sen vastaanottajina pidetään Aasian alueen viidakoista seitsemää seurakuntaa.

Teoksen lajityyppi on apokalyptista kirjallisuutta, jossa näkyjen muotoon kerrotaan Jumalan lopullisesta suunnitelmasta, viimeisestä päivästä ja uuden luomuksen alkuun saattamisesta. Teoksessa on useita lohkoja: seitsemälle seurakunnalle osoitetut kirjeet; taivaallinen valtaistuimen näyn johdatus; kirja sisältöineen, jonka sinetit, pasuunansoitot ja maljat seuraavat toisiaan; lopulta Kristuksen paluu, viimeinen tuomio sekä uuden taivaan ja uuden maan ilmestys.

Symboliikka ammentaa sekä Vanhan testamentin että juutalaisen apokalyptisen perinteen kuvastoa. Keskeisiä teemoja ovat johdonmukainen lunastushinta, Kristuksen ylin asema ja lopullinen voitto pahasta. Tavallisia kuvia ovat karitsa, Beasts, Babylon ja Dragon sekä luku- ja luvun 7 sekä 666 (joiden tulkinnat vaihtelevat).

Tulkinnoissa on ollut useita suuntauksia. Eri koulukunnat esittävät preterististä, futuristista, historistista ja idealistista lähestymistapaa. Kaikissa ne korostavat kirjan sanomaa kärsivästä uskosta, toivosta ja lopullisestaVoitosta, mutta sen soveltaminen ajan ja tapahtumien kontekstissa vaihtelee.

Ilmestyskirja on vaikuttanut laajasti kristilliseen teologiaan, liturgiaan ja kulttuuriin. Se on käännetty useille kielille ja sen symboliikka on inspiroinut taidetta, kirjallisuutta sekä väittelyä eskatologian kysymyksistä monissa kirkkokunnissa.