ihmisoikeuskonvensio

ihmisoikeuskonvention nimi viittaa yleensä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, virallisesti Euroopan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisen yleissopimus. Se on kansainvälinen sopimus, jonka Euroopan neuvosto kehitti vuonna 1950. Sopimuksen tarkoituksena on suojella ihmisoikeuksia ja perusvapauksia Euroopassa. Sen keskeinen mekanismi on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, joka sijaitsee Strasbourgissa, Ranskassa.

Yksityishenkilöt, kansalaisjärjestöt ja muut jäsenvaltiot voivat nostaa kanteen tuomioistuimessa, jos he katsovat, että jokin jäsenvaltio on loukannut sopimuksessa taattuja oikeuksia. Sopimus sisältää laajan joukon oikeuksia, kuten oikeuden elämään, oikeuden reiluun oikeudenkäyntiin, sananvapauden, uskonnonvapauden ja oikeuden yksityisyyteen. Sopimuksen määräyksiä on sovellettava ja tulkittava tavalla, joka edistää sopimuksen tavoitteita ja varmistaa sen tehokkaan soveltamisen.

Suomi on ratifioinut sopimuksen vuonna 1990, ja sen määräykset ovat tulleet osaksi Suomen oikeusjärjestelmää. Ihmisoikeuskonvention noudattaminen on keskeinen osa Euroopan neuvoston jäsenmaiden oikeudellista järjestelmää ja edistää oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa. Sopimuksen jatkuva kehittäminen ja sen määräysten soveltaminen ovat tärkeitä ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.