ihmisarvosta

Ihmisarvon käsite viittaa jokaisen ihmisen pysyvään, ehdottomaan arvoon, joka on riippumaton yksilön ominaisuuksista tai yhteiskunnallisesta asemasta. Se velvoittaa kohtelemaan jokaista ihmisarvokkaasti, suojelemaan henkistä ja fyysistä koskemattomuutta sekä tukemaan vapautta ja itsemääräämisoikeutta. Ihmisarvo muodostaa sekä moraalisen että oikeudellisen perustan ihmisoikeuksille.

Käsite juontaa juurensa sekä luonnonoikeudesta että uskonnollis-etiikan perinteistä sekä nykyisestä ihmisoikeuskeskustelusta. Filosofisesti ihmisarvo voidaan nähdä intrinsiseksi: se ei riipu yksilön onnesta, älykkyydestä tai hyödyllisyydestä yhteiskunnalle, vaan kuuluu ihmisluonnon olennaiseen ominaisuuteen.

Kansallisella tasolla ihmisarvon kunnioittaminen ja ihmis- oikeuksien turvaaminen on keskeinen osa oikeusvaltion periaatteita. Suomen perustuslaissa sekä kansallisessa lainsäädännössä sitoudutaan siihen, että jokaisella on oikeus ihmisarvoonsa sekä tasapuoliseen kohteluun. Kansainvälisesti ihmisarvon idea tukee YK:n ihmisarvojen ja perusoikeuksien vastuullista toteuttamista sekä EU:n perusoikeuskirjan vaatimuksia elämän, koskemattomuuden, vapauden ja tasa-arvon suojasta.

Käytännössä ihmisarvo ohjaa politiikkaa, sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä oikeudenkäytäntöjä. Se vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten kohdataan syrjintä, miten toteutetaan potilaan autonomia ja itsemääräämisoikeus sekä miten suojataan haavoittuvia ryhmiä. Nykykeskusteluissa pohditaan tulkintoja tavoitteen ja rajojen välillä etenkin kysymyksissä kuten palliatiivinen hoito, itsemääräämisoikeus sekä resurssien kohdentaminen.