ihmeellisyyden

Ihmeellisyyden on suomalainen termi, joka kuvaa ihmeellisyyden laadua tai tilaa—hyvinvointia, joka herättää ihmetystä ja ihailua. Se on nounin ihmeellisyyden genetiivimuoto, jonka perusmerkitys on jotakin, joka on poikkeuksellisen, omaperäisen tai vaikuttavan arvoista. Sanaa käytetään usein sekä konkreettisten kokemusten että yleisen laadun luokittelussa.

Etymologia ja muoto. Ihmeellisyys muodostuu sanasta ihmeellinen (ihmeellinen) ja -isyys- suffixistä, joka tekee siitä abstraktin laadun ilmaisun. Genetiivin pääte -n merkitsee omistussuhdetta tai kielteistä rakentamista, joten ihmeellisyyden viittaa siihen, että jokin ilmiö tai kokemus ilmentää ihmeellisyyden ominaisuutta.

Käyttö ja kontekstit. Ihmeellisyyden käsite esiintyy yleisesti kirjallisuudessa, filosofiassa ja estetiikassa, kun halutaan viitata kokemukseen, jossa jokin on suunnattoman vaikuttavaa, arvoituksellista tai ylittävää. Se voi kuvata sekä luonnonihmeiden että taiteen, tiedekeskustelujen tai elämyskokemusten ominaisuutta. Sanaa käytetään usein yhdessä ilmaisuissa kuten ihmeellisyyden kokemus tai ihmeellisyyden vaikutus.

Kulttuurinen ja kielteinen vivahde. Ihmeellisyyden käsite liittyy usein myönteisiin tunteisiin, kuten ihmetykseen ja autuuteen, mutta siihen voi liittyä myös arvoituksellisuuden ja kunnioituksen tuntu. Se eroaa sanasta ihme, joka viittaa yleensä yksittäiseen ilmiöön tai tapahtumaan, kun taas ihmeellisyys viittaa laadulliseen ominaisuuteen.

Esimerkkiläydet. Kuvataiteessa ihmeellisyys voi ilmentää taiteilijan kykyä avata näkökulmia, joita ei heti huomaa. Luonnossa ihmeellisyys liittyy usein ilmiöihin kuten revontulien loistoihin tai yllättävän kauniisiin maisemiin ja herättää syvää tämänhetkisen kokemisen tunteita.