höyryhengitys

Höyryhengitys on lämmitysjärjestelmä, jossa lämmityksen välittäjäaineena käytetään höyryä. Kattilassa tuotettu höyry siirretään eristettyjen putkistojen kautta tiloihin, ja höyryn tiivistyessä luovuttama lämpö lämmittää tilat sekä paluukierroksella kiertävä kondensoitu vesi palaa takaisin kattilaan.

Järjestelmän keskeisiin osiin kuuluvat kattila, höyryputkisto ja lämmönluovuttajat (radiattorit), sekä paluukierroksen kondensaation keräys sekä säätö- ja turvallisuusventtiilit. Höyry on yleensä korkeapaineista, joten järjestelmä vaatii asianmukaista eristystä, venttiilejä ja paineenhallintaa. Kondensoitunut vesi palautuu kattilaan, jolloin järjestelmä muodostaa suljetun kierron.

Käyttöalueet ja historia: Höyryhengitys yleistyi teollisuudessa sekä suurissa asuinrakennuksissa 1800- ja 1900-lukujen aikana. Nykyisin sitä esiintyy lähinnä vanhemmissa rakennuksissa ja joillakin teollisuus- tai kaupunkihöyryverkoissa; uudisrakentamisessa se on harvinaisempaa vesikiertoisen lämmityksen vallitessa.

Edut ja haasteet: Eduksi koetaan korkean lämpökapiteetin sekä kyvyn tuottaa suuria lämpötiloja ja toimia luotettavasti vanhoissa rakennuksissa. Haasteita ovat suurten putkistojen vaatimat tilat ja lämpöhäviöt, vedenlaatuun ja korroosioon liittyvät vaatimukset sekä huolto- ja turvallisuusjärjestelmien tarve ja kustannukset.

---