häviöenergiaa

Häviöenergiaa tarkoittaa energian osaa, joka vaarantuu järjestelmässä eikä muutu hyödylliseksi työksi tai varastoiduksi energiaksi. Tämä energia dissitoituu usein lämmöksi, mutta sitä voi ilmetä myös muissa muodoissa kuten äänenä tai säteilynä. Häviöenergiaa esiintyy kaikissa energian siirto- ja muunnosprosesseissa ja sen määrä riippuu järjestelmän ominaisuuksista sekä käytön olosuhteista.

Sähkötekniikassa häviöt johtuvat usein vastuksista, magnetismin hystereesi- ja sähkömagneettisista virtauksista sekä dielektristen ja säteilyhäviöiden muodossa. Käytännössä tehon häviöt voidaan esittää esimerkiksi P = I^2R resistorissa tai P = V^2/R, ja ne kasvattaa lämpötilaa. Korkeajännitteisissä laiteissa magneettiset ja ydinmateriaalien häviöt ovat myös merkittäviä.

Mekaanisissa järjestelmissä häviöt syntyvät kitkasta, viskosista ja muista dissipatiivisista voimia. Tämä energia muuttuu tavallisesti lämmöksi järjestelmän ympäristöön. Termisissä prosesseissa häviöenergiaa syntyy, kun osa käytetystä energiasta ei muutu hyödylliseksi työksi.

Häviöenergiaan liittyy tehokkuus- eli hyötysuhde-käsite: tehokkuus kuvaa, kuinka suuri osa syötetystä energiasta muuttuu halutuksi tulokseksi, ja häviöenergia on sen vastaava vastinluku. Säädöissä ja suunnittelussa pyritään minimoimaan häviöenergiaa parantamalla materiaaleja, eristeitä ja kiertoa sekä optimoimalla prosessit.