hydratoissa

Hydraat ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa vesimolekyylit ovat osa kiderakennetta. Vesimolekyylien määrä on tavallisesti tarkoin määritelty kaavassa, esimerkiksi CuSO4·5H2O, jossa viisi vesimolekyyliä liittyy suolaan. Vesi ei ole pelkästään liuottimena, vaan kiinteä osa rakenteen, ja hydraatit voivat sitoutua rakenteeseen monin tavoin.

Vesimolekyylien sitoutumistapa hydratoissa voi vaihdella. Usein vesi on kiinnittyneenä kationin ympärille koordinaatiolla, mutta sitä voi olla myös kristallirakenteessa tiloja täyttävä vesikerros. Tämän vuoksi hydraatit voivat käyttäytyä eri tavoin lämmityksen ja muiden kemiallisen käsittelyn yhteydessä.

Kun hydraatit lämmitetään, vesimolekyylit irtoavat ja muodostuu tavallisesti anhydraatti, kiinteä yhdiste ilman vesihydraattia. Prosessia kutsutaan dehydraatioksi. Vesi voidaan palauttaa takaisin lisäämällä vettä käsiteltyyn materiaaliin, jolloin hydratoitu rakenne palautuu (rehydraatio).

Esimerkkejä yleisistä hydratoista ovat CuSO4·5H2O (sininen pentahydraatti), MgSO4·7H2O (Epsom-suola), Na2SO4·10H2O (Glauberin suola) ja CaSO4·2H2O (gypsum). Hydratteja esiintyy sekä laboratorio- ja teollisuuskäytössä että luonnossa mineraaleina. Myös kaasuhydraatit, klathraattihydraatit, muodostavat vesimolekyylien verkon, joka vangitsee pieniä kaasumolekyylejä kuten metaanin tai hiilidioksidin tietyissä olosuhteissa.