hyötyarvioinnin

Hyötyarvioinnin käsitteellä viitataan järjestelmän, projektin tai politiikan odotettujen hyötyjen systemaattiseen arviointiin. Hyötyarviointi kattaa sekä taloudelliset että ei-taloudelliset vaikutukset, kuten tulovaikutukset, ajanhyödyn, ympäristövaikutukset sekä terveyden ja hyvinvoinnin parantamisen sekä sosiaaliset vaikutukset. Se muodostaa usein osan kustannus-hyötysuhteeseen perustuvaa päätöksentekoa, mutta voi myös toimia erillisenä vaikutusarviointina päätösten vaikuttavuuden mittaamiseksi.

Toteuttamisen keskeinen osa on hyötyjen tunnistaminen, mittaaminen ja arvottaminen. Arvottaminen voi nojautua markkina-arvoihin, ei-markkinavertailuihin tai preferenssianalyysiin, kuten willingness-to-pay -menetelmiin. Hyötyjen aika- ja riskivaikutukset huomioidaan usein diskonttaamalla ne nykyarvoon, ja tarkastelu kattaa hankkeen koko eliniän sekä mahdolliset toissijaiset vaikutukset.

Käytännössä hyötyarviointia käytetään muun muassa julkisen sektorin suunnittelussa, ympäristö- ja ilmastopolitiikassa sekä terveydenhuollon, koulutuksen ja infrastruktuurien kehittämisessä. Sen avulla voidaan vertailla vaihtoehtoja, priorisoida toimenpiteitä ja kohdentaa resursseja.

Rajoitteet liittyvät erityisesti ei-markkinahyötyjen arvottamiseen, epävarmuuteen sekä jakeluun ja oikeudenmukaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Hyötyarviointi heijastaa valintoja ja arvoja, ja tulokset voivat muuttua valitun aikavälin tai oletusten mukaan.

Suomessa hyötyarviointia sovelletaan laajasti julkisen hallinnon hankkeisiin, ja sitä täydennetään viranomaisten ohjeistuksilla sekä kansallisessa että EU:n talous- ja ympäristöpolitiikan kontekstissa.