humoraaliteoriasta

Humoraaliteoria on tutkimus siitä, miten ja miksi ihmiset nauravat. Sen tarkoituksena on ymmärtää naurun mekanismeja sekä sen kognitiivisia, emotionaalisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Perinteisesti humoriteorioita on esitetty kolmella päälinjalla: epäyhteensopivuusteoria, relief- eli helpotus-teoria sekä ylijäämisteoria (superiority theory). Epäyhteensopivuusteoria väittää, että nauru syntyy odotusten ja todellisuuden välisestä ristiriidasta sekä siitä syntyvästä yllättävästä ratkaisusta. Relief-teoria näkee naurun vapauttavana purkauksena jännitteille, sosiaalisille estoille ja tabuille. Ylijäämisteoria puolestaan perustelee naurua kokemuksella siitä, että toisen epäonnistuminen tai erikoisuus tuottaa mielihyvän tunteen ja vahvistaa itsetuntoa.

Benign violation -teorian mukaan nauru syntyy, kun havainto on sekä uhkaava että vaaraton: tilanne rikkoutuu tietyllä tavalla, mutta sitä koetaan turvalliseksi ja hyväksyttäväksi. Tämä yhdistää kognitiivisen ristiriidan ja affektiivisen turvallisuuden tunteen.

Nykyisessä tutkimuksessa huomioidaan myös kulttuuriset ja yksilölliset erot sekä konteksti. Humorilla on useita sosiaalisia funktioita, kuten ryhmän koheesion vahvistaminen, viestinnän keventäminen ja stressin hallinta. Teoriaa sovelletaan laajasti kliiniseen psykologiaan, koulutukseen, viestintään sekä viihdeteollisuuteen. Humoraaliteoria on monitieteinen ala, jossa kognitiiviset, psykologiset ja sosiokulttuuriset näkökulmat nivoutuvat yhteen, ja sen tutkimus jatkaa kehittymistään.