hiukkaskokosta

Hiukkaskoko tarkoittaa hiukkasen tai hiukkasjoukon kokoa sekä kokojaon jakaumaa. Se kuvaa esimerkiksi hiukkasen halkaisijaa tai siihen liittyvää tilavuuspohjaista kokoa, ja sitä käytetään materiaalien ominaisuuksien suunnittelussa ja tulkinnassa. Hiukkaskokon ja sen jakauman merkitys ilmenee monilla aloilla: suspensioiden virtaavuudessa ja sedimentaatiossa, suodattuvuudessa, reaktioiden saatavuudessa sekä loppukäyttötuotteiden ominaisuuksissa kuten tekstuuri ja läpinäkyvyys. Yleisimmin käytettyjä tilastollisia arvoja ovat D10, D50 ja D90, jotka kertovat, millä halkaisijalla 10, 50 ja 90 prosenttia hiukkasista on pienempi.

Mittaus ja arvonmääritys perustuvat hiukkasen kokojaon mittaamiseen eri menetelmillä. Seulonta (sieving) soveltuu suurille, karkea-asteen hiukkasille. Laser-difraktio mittaa valon diffraktiota hiukkasjoukon läpi ja tuottaa kokonaisjakauman. Dynaaminen valon hajaantuminen (dynamic light scattering, DLS) soveltuu pienille hiukkasille nano- ja mikromittakaavassa. Coulterin periaate eli sähköinen koon analyysi mittaa tilavuuspohjaista jakaumaa. Mikroskooppinen kuvaus ja kuvaintegraatio tarjoaa suoran katsauksen hiukkasen muodosta ja koosta.

Käytännössä hiukkaskoko ilmoitetaan usein PSD:n muodossa ja raportoidaan useita arvoja sekä kuvaus jakaumasta. Eri mittausmenetelmät voivat antaa eri tuloksia, koska niissä käytetyt määritelmät, muoto ja tulkinta poikkeavat toisistaan. Kansainväliset standardit, kuten ISO-sarjat (esim. ISO 9276 ja ISO 13320), ohjaavat mittaamista ja tulkintaa, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia eri laboratorioissa.