himokäyttäytymistä

Himokäyttäytyminen, suomeksi myös hillitön käyttäytyminen tai pakonomainen käyttäytyminen, viittaa toistuvaan ja usein hallitsemattomaan käyttäytymismalliin, joka tyydyttää voimakasta himoa tai pakon tunnetta. Tämä käyttäytyminen voi liittyä monenlaisiin toimiin, kuten syömiseen, pelaamiseen, ostamiseen, seksuaaliseen toimintaan tai päihteiden käyttöön. Keskeistä himokäyttäytymisessä on vaikeus lopettaa tai hallita käyttäytymistä, vaikka siitä aiheutuisi negatiivisia seurauksia.

Yleensä himokäyttäytymiseen liittyy voimakas mielenkiinto ja keskittyminen tiettyyn toimintaan. Ennen itse käyttäytymistä henkilö voi kokea levottomuutta, jännitystä tai ahdistusta. Varsinaisen käyttäytymisen aikana koetaan usein mielihyvää tai helpotusta, mutta tämä tunne on usein lyhytaikainen. Käyttäytymisen jälkeen voi seurata syyllisyyden, häpeän tai katumuksen tunteita.

Himokäyttäytymisen taustalla voi olla monimutkainen yhdistelmä biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Aivojen palkitsemisjärjestelmän häiriöt, kuten dopamiinin epätasapaino, voivat olla yksi syy. Psykologisia tekijöitä ovat esimerkiksi stressinhallinnan vaikeudet, tunteiden säätelyn ongelmat ja tietyt persoonallisuuden piirteet. Myös sosiaalinen ympäristö ja altistuminen tietyille toiminnoille voi vaikuttaa himokäyttäytymisen kehittymiseen.

Himokäyttäytymisen hoito riippuu sen syistä ja ilmenemismuodoista. Usein hoitoon kuuluu psykoterapiaa, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa, joka auttaa tunnistamaan ja muuttamaan haitallisia ajatus- ja käyttäytymismalleja. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää myös lääkehoitoa, erityisesti jos taustalla on muita mielenterveyshäiriöitä. Tukea on saatavilla sekä ammattilaisilta että vertaistukiryhmistä.