herättäminen

Herättäminen on suomen kielen sana, joka viittaa sekä fyysiseen aktiin herättämiseen että laajemmin ilmiöihin, joissa herätetään ihmisen huomio, mieli tai toiminta. Sanaa käytetään sekä konkreettisessa merkityksessä (toisen herättäminen hereille) että metaforisessa merkityksessä (herättää kiinnostus, keskustelu, mielipide). Etymologisesti kyseessä on verbistä herätä muodostettu nominaali -minen, joka kuvaa prosessia.

Yleisiä käyttötapoja ovat muun muassa toisen herättäminen hereille kello tai herätyksen kautta sekä metaforiset ilmaisut, kuten “herättää mielenkiinto” tai “herättää keskustelua”. Esimerkkejä ovat: “Hän herätti minut kello viisi” ja “Uusi tutkimus herätti keskustelua”.

Uskonnollinen konteksti: Suomessa sanaa käytetään myös kuvaamaan uskonnollisia ilmiöitä, joissa uskonelämää elvytetään tai hengellistä heräystä edistetään. Termiä käytetään yleisesti kuvaamaan pietistisen herätysliikkeen tai muiden kristillisten uudistus- ja liikehdintöjen ilmiöitä 1800-luvun lopulta 1900-luvulle saakka. Yleisesti tunnetuimpia esimerkkejä ovat laestadiolaisuus ja muut herätysliikkeet, joissa korostetaan henkilökohtaista uskonkokemusta ja hengellistä elpymistä.

Käyttö voi siten viitata sekä yksittäiseen toimintaan että laajempaan uskonnolliseen liikeeseen kontekstin mukaan.