hengitysnäytteiden

Hengitysnäytteiden kerääminen on tärkeä diagnostinen menetelmä, jota käytetään useiden hengityselinten sairauksien tunnistamiseen. Näyte voidaan ottaa eri tavoilla, riippuen siitä, mitä etsitään ja mistä hengitysteiden osasta näyte tarvitaan. Yleisin hengitysnäytteen muoto on yskösnäyte, joka potilas yskii itse. Tämä näyte on hyödyllinen bakteeri- ja sienitulehdusten sekä keuhkosyövän diagnosoinnissa. Yskösnäyte kerätään yleensä aamulla, ja sen laatuun vaikuttaa potilaan kyky erittää limaa.

Toinen menetelmä on nenä-ielunäyte, joka otetaan erityisesti ylähengitysteiden infektioiden, kuten influenssan tai RS-viruksen, osoittamiseksi. Tässä tapauksessa vanupuikkoa tai harjaa käytetään nenän tai nielun limakalvon pyyhkimiseen. Bronkoskopian yhteydessä voidaan ottaa myös keuhkoputkien huuhtelunäyte (BAL, bronchoalveolar lavage). Tässä menetelmässä keuhkoputkiin ruiskutetaan steriiliä suolaliuosta, joka sitten imetään takaisin analysoitavaksi. BAL-näyte on erittäin hyödyllinen syvemmissä keuhkojen infektioissa ja interstitiellisissä keuhkosairauksissa.

Näiden lisäksi voidaan kerätä myös uloshengitysilmanäytteitä. Erilaisia analyysejä, kuten hiilidioksidin osapaineen mittausta, voidaan tehdä uloshengitysilmasta. Hengitysnäytteiden analysointi laboratoriotutkimuksissa sisältää usein mikrobiologisia viljelyitä, sytologista tutkimusta ja molekyylibiologisia menetelmiä. Näiden tietojen perusteella voidaan tehdä tarkka diagnoosi ja aloittaa asianmukainen hoito.