hedoniikkastandardeihin

Hedoniikkastandardit, tunnettu myös nimellä hedonistinen arvo tai nautintoarvo, on filosofinen käsite, joka liittyy utilitarismin ja hedonismin teoriaan. Se viittaa siihen, että teon moraalia voidaan arvioida sen kyvyn perusteella tuottaa mielihyvää tai nautintoa ja vähentää tuskaa tai kärsimystä. Perusajatuksena on, että nautinto on ainoa itseisarvoisesti hyvä ja kärsimys ainoa itseisarvoisesti paha.

Hedoniikkastandardien mukaan teon moraalinen oikeellisuus määräytyy sen kokonaistuloksen perusteella, joka lasketaan kaikkien asianosaisten nautintojen ja kärsimysten summana. Suurempi määrä nautintoa ja vähempi määrä kärsimystä tekee teosta moraalisesti paremman. Käsite on keskeinen klassisessa utilitarismissa, jonka tunnetuimpia edustajia ovat Jeremy Bentham ja John Stuart Mill.

Kriitikot ovat kuitenkin esittäneet useita vastaväitteitä hedonistisille standardeille. Yksi yleinen kritiikki kohdistuu siihen, että nautintoa ja kärsimystä on vaikea kvantifioida ja verrata eri ihmisten välillä. Lisäksi on esitetty, että kaikki nautinnot eivät ole moraalisesti samanarvoisia; esimerkiksi korkeammat henkiset nautinnot voidaan nähdä arvokkaampina kuin matalammat ruumiilliset nautinnot, mikä asettaa haasteita pelkästään nautinnon määrään perustuvalle arvioinnille. Toinen kritiikki liittyy siihen, että jotkut teot, jotka tuottavat nautintoa, voivat silti tuntua moraalisesti vääriä, ja toisaalta teot, jotka sisältävät kärsimystä, voivat olla moraalisesti oikeita, kuten uhrautuminen tai kivuliaat lääketieteelliset toimenpiteet.