hapetusarvot

Hapetusarvot, eli hapetusluvut, ovat kemiallisten yhdisteiden atomeille annettuja virtuaalisia lukuarvoja. Ne kuvaavat elektronien jakautumista sidosrakenteissa ja toimivat välineenä redoksireaktioiden seuraamiseen sekä tasapainottamiseen.

Perussäännöt: Puhdas alkuaine saa hapetusarvon 0. Monoatominen ioni saa hapetusarvon vastaamaan sen varausta. Vety esiintyy pääsääntöisesti hapetusarvona +1, hydrideissä H on -1. Happi on tavallisesti -2; peroksideissä -1; joissain yhdisteissä, kuten OF2, hapen hapetusarvo voi olla +2. Halogeenit ovat yleensä -1, mutta ne voivat olla positiivisia esimerkiksi korkeasti hapettuneissa yhdisteissä kuten ClO4−. Hapetusarvojen summa yhdisteen sisällä on nolla neutraalissa yhdisteessä ja vastaa yhdisteen kokonaisvarautta sen ionissa.

Esimerkkejä: NaCl: Na +1, Cl −1. H2O: H +1, O −2. CO2: C +4, O −2. SO4^2−: S +6, O −2.

Käyttö ja rajoitteet: Hapetusarvot ovat hyödyllisiä redoksireaktioiden tasapainottamiseen ja kemiallisten muutosten kuvaamiseen. Ne ovat kuitenkin laskennallinen keino eivätkä aina vastaa elektronien todellista jakautumista erityisesti monimutkaisissa siirtosidoksissa ja siirtymämetalleja sisältävissä yhdisteissä. Hapetusarvojen näkökulmasta voidaan kuitenkin saada nopeasti arvokasta tietoa yhdisteiden reaktiopotentiaalista ja virtaavista elektronivirroista.