hapetusaineilla

Hapetusaineilla tarkoitetaan kemiallisia aineita, jotka toimivat hapettimina: ne hyväksyvät elektroneja ja siten nostavat toisten yhdisteiden hapetustilaa. Hapetusaineet voivat olla epäorgaanisia tai orgaanisia ja niiden vahvuus sekä reaktiokyky vaihtelevat suuresti. Ne voivat olla sekä vesiliukoisia että liukenevia orgaanisissa liuottimissa, ja niitä käytetään sekä laboratorioissa että teollisuudessa.

Hapetusaineita käytetään monin tavoin. Niitä käytetään desinfiointiin ja valkaisuun sekä vedenkäsittelyssä että elintarviketeollisuudessa, ja ne mahdollistavat orgaanisten yhdisteiden hapetuksen erityisesti synteeseissä sekä analytiikassa. Yleisiä esimerkkejä hapetusaineista ovat vetyperoksidi (H2O2), kaliumpermanganaatti (KMnO4), kaliumpdikromaatti (K2Cr2O7) sekä natriumhypokloriitti (NaClO). Myös hapen, kloorin tai otsonin kaltaiset hapetuslaitteet toimivat hapetusaineina tietyissä olosuhteissa.

Käyttöön liittyy turvallisuusnäkökulmia. Koska hapetusaineet ovat vahvoja hapettimia, ne voivat syttyä tai reagoida kiivaasti palo- tai räjähdysvaarallisten aineiden kanssa sekä vapauttaa vaarallisia tuotteita. Ne tulee varastoida erillään orgaanisista aineista, syttyvistä materiaaleista ja voimakkaista redusoijista, sekä säilyttää kuivassa ja viileässä tilassa. Käytössä noudatetaan asianmukaisia suojavarusteita ja varotoimia. Yleisesti hapetusaineet käsittelevät turvallisesti, kun ne ovat hallittuja ja oikein annosteltuja.