hapettamiseen

Hapettaminen on kemiallinen reaktio, jossa aine menettää elektroneja tai sen hapetustila kasvaa. Se on redoksireaktion osa, ja sen vastakohta on pelkistäminen. Hapettuminen voi tapahtua ilman, että mukana on suoraan happea; oksidantit kuten happi, kloori tai vetyperoksidi voivat kuitenkin toimia hapettajina.

Hapettuminen voi tapahtua useilla mekanismeilla. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa elektronien luovuttamista substanssille. Toisinaan kyse on vedyn poistamisesta (dehydrogenointi) tai siitä, että yhdiste liittyy kemiallisesti happeen, jolloin syntyy hapetuotteita. Biologiassa hapettuminen on keskeinen osa aineenvaihduntaa, esimerkiksi soluhengityksessä elektroninsiirtoketjuissa.

Esimerkit hapettumisesta ovat arkipäiväisiä. Rautaa koskeva ruostuminen on tavallinen ilmentymä hapettumisesta, jossa rauta reagoi hapen ja veden kanssa. Rasvojen ja öljyjen hapettuminen johtaa elintarvikkeiden pilaantumiseen ja makumuutoksiin. Tulipalot ja palamistekniikat perustuvat usein voimakkaaseen hapettumiseen. Biokemiallisesti hapettuminen mahdollistaa kiertokulut, kuten kudosten hapenkulutuksen ja energiantuotannon.

Hallinta ja hyödyntäminen: Hapettuminen voidaan estää tai hidastaa suojauksilla, kuten suojaamalla materiaaleja kosteudelta, käyttämällä antioksidantteja tai peittämällä pintamateriaalit. Toisaalta hapetusta hyödyntämällä, esimerkiksi polttoaineiden palaessa tai elintarvikkeiden käsittelyssä, voidaan saada haluttuja tuotteita. Hapettumisen tunteminen on keskeistä sekä materiaali- että elintarviketeollisuudessa sekä biologiassa.