gravuuripainamisen

Gravuuripainaminen on intaglio-painatusmenetelmä, jossa kuva muodostuu syvennyksiin upotettuihin uurteisiin metallipinnalle. Yleisimmin käytetty painopinta on kuparisylinteri, jonka uurteet voivat olla kaiverrettuja, kemiallisessa etsauksessa syntyneitä tai fotogravyyriä hyödyntäviä. Kuvan yksityiskohdat ja sävyt syntyvät näihin uurteisiin jälkeihin konkreettisiin kanaviin.

Prosessi etenee siten, että kuva luodaan ensin kaivertamalla tai etsauksella sylinteriin, jolloin syntyy halutunlainen uurteinen muodostuma. Sylinteri täytetään musteella. Ylin pinta hangataan pois, jolloin muste jää vain uurteisiin. Paperia vedetään voimakkaan paineen alaisuudessa sylinterin ja paperin välissä, jolloin muste siirtyy paperille ja kuva talteen muodostuu. Väriä hallitaan käyttämällä useita erillisiä sylintereitä ja erivärisiä musteita; moniväripainatuksessa kuvat rakennetaan useammassa vaiheessa.

Käyttökohteet ja sovellukset: gravuuripainamista käytetään pääasiassa suurissa volyymeissä ja korkeaa laatua vaativissa tuotteissa, kuten pakkausdesignissa (ruoka- ja kosmetiikkapakkaus), aikakauslehdissä, sanomalehtien kuvatuotannossa sekä koriste- ja tapetiteollisuudessa. Se tunnetaan erityisellä kyvyllään toistaa hienoja yksityiskohtia sekä laajoja sävyvaihteluita.

Edut ja haasteet: gravuuripainaminen tarjoaa korkean kuvanlaadun, erinomaisen sävyasteikon ja vakaat tulokset suurissa määrissä. Haasteita ovat korkea alkuinvestointi, pitkä makuuttamis- ja valmistusprosessi sekä ympäristö- ja turvallisuuskysymykset liittyen kemikaaleihin ja prosessin jätteisiin.

Historia: teknologia sai muotonsa 1800-luvulla, ja rotogravuurista kehittyi tärkeä kuvapainatusmenetelmä sanomalehtien ja aikakauslehtien julkaisussa. Nykyään gravuuri yhdistyy sekä perinteisiin että fotogravuuritekniikoihin sekä digitaalisiin vaiheisiin.