glysiinireseptoreiden

Glysiinireseptorit ovat pentamerisiä ligandisidonnaisia ionikanavaretseptoreita, jotka kuuluvat Cys-loop‑perheeseen. Niitä toimivat glysiinin välittäjäaineen sitominen ja ne muodostavat kloridiyhdisteen läpäisevän kanavan. Kanavan avautuessa Cl−-ionit virtaavat postsynaptiseen soluun, mikä johtaa solun hyperpolarisoitumiseen ja inhiboituvaan vasteeseen.

Reseptorien rakennetta säätelee alfa- ja beetayksiköiden yhdistelmä. Ihmisen genomista löytyy GLRA1–GLRA4 (alfa-alayksiköt) ja GLRB (beetayksikkö). Tyypillinen aikuisen selkäytimen reseptori on heteromerinen ja koostuu kahdesta alfa- sekä kolmesta beetayksiköstä; alfa-yksiköt muodostavat sitoutumiskohtia glysiinille, kun taas beetayksikkö on keskeinen synaptisen klusteroinnin mahdollistamisessa gephyrin‑proteiinin kautta.

Sijainti ja tehtävä: glysiinireseptoreita esiintyy erityisesti selkäytimessä ja aivorungossa, missä ne välittävät nopeaa inhiboivaa synaptista viestintää. Ne vaikuttavat motorisiin vasteisiin, sensoriseen tiedonkulkuun sekä kipu‑ ja refleksireitteihin. Glysiinireseptoreita löytyy myös retinaa pitkin glycinergisista interneuroneista.

Toiminnan mekanismi: glysiini sitoutuu alfa-alayksiköihin ja avaa kloridikanavan, jolloin Cl− virtaa soluun ja solun lähelle tapahtuu hyperpolarisaatio. Tämä vähentää neuronin todennäköisyyttä laukaista toimintapotentiaalin. Strykniini on voimakas kilpaileva antagonisti glysiinireseptoreille, ja sen vaikutus voi johtaa kouristuksiin.

Kliininen merkitys: mutaatiot GLRA1, GLRA3 tai GLRB voivat aiheuttaa hyperekpleksian eli startle‑sairauden, joka ilmenee äkillisinä ja voimakkaina startle‑refleksien reaktioina sekä lihasjäykkyytenä. Hoitoon käytetään muun muassa clonazepamia ja muita inhiboivan järjestelmän lääkkeitä sekä alttaista tukitoimia; tutkimus glysiinireseptoreiden molekyylibiologiasta jatkuvasti laajenee.