glukoosiyksikön

Glukoosiyksikkö on polysakkaridin rakennus- tai residuaalinen yksikkö, joka koostuu yhdestä glukoosimolekyylistä. Termiä käytetään kuvaamaan toistuvaa rakennetta, josta monet hiilihydraatit muodostuvat. Biologisesti tärkein glukoosiyksikkö on D-glukoosi, ja sitä esiintyy yleisimmin glukoosina pyöreässä ringimuodossa.

Rakenne ja sidos: Glukoosiyksikkö esiintyy polymeerissä sitoutuneena glykoosidisiin sidoksiin toisen glukoosin kanssa. Anomerinen hiili C1 voi olla alfa- tai beta-konfiguraatio, mikä määrittää sidoksen suunnan. Sidosten tyypit ilmoitetaan muodossa esimerkiksi α-1,4-, β-1,4- tai α-1,6-, ja ne määräävät polymerin rakenteen ja kemialliset ominaisuudet.

Esimerkkejä: Tärkkelys ja glykogeeni koostuvat glukoosiyksiköistä, joita yhdistävät yleensä alfa-1,4-sidokset ja joiden haarautuminen tapahtuu alfa-1,6-sidoksilla. Selluloosa koostuu glukoosiyksiköistä, jotka ovat sitoutuneet β-1,4-sidoksilla; tästä johtuen siitä syntyy jäykempi, kertova säie ja ihmisille hajoaminen on vaikeampaa ilman mikrobiologista apua.

Merkitys: Glukoosiyksiköt mahdollistavat energian varastoinnin (esim. tärkkelys, glykogeeni) sekä erityyppiset rakenteelliset polymeerit. Niiden sidosasetelmat vaikuttavat siihen, miten polymeerit käyttäytyvät sekä ruoansulatuksessa että materiaalitieteessä.