glikosaatiota

Glikosaatiota (glycosylation) on biologinen prosessi, jossa sokerimuotoja liitetään proteiineihin, lipideihin tai muihin molekyyleihin, muodostaen glycoconjugates. Prosessi on yleinen kaikilla eliöillä ja vaikuttaa proteiinien rakenteeseen, vakauteen sekä solujen tunnistukseen ja vuorovaikutuksiin.

Yleisimmät tyypit ovat N-glykosylaatio ja O-glykosylaatio. N-glykosylaatio kiinnittää sokeriryhmän aspartagiiniin proteiinissa tiettyyn sequenssiin (N-X-S/T), yleensä endoplasmisessa retikulumissa, ja sokerit muokataan Golgin kautta. O-glykosylaatio liittyy serineen tai treoniin ja on rakenteeltaan monipuolisempi. Harvinaisempia muotoja ovat C-glykosylaatio sekä lipidi- ja GPI-ankkurointi. Glykosylaation lähteet ovat aktivoituneet sokerit, kuten UDP-GlcNAc ja GDP-mannose, joita katalysoivat glykosyltransferaasit.

Rooli biologisessa järjestelmässä on monitahoinen: glykanit ohjaavat proteiineja kypsyessä ERissä, vaikuttavat soluvälisten vuorovaikutusten ominaisuuksiin sekä muokkaavat reseptorien ja immuunijärjestelmän tunnistettavuutta. Glykanikoiden koostumus ja rakenne vaikuttavat proteiinien vakauteen, paikallistumiseen ja toimintaan.

Glikosaation häiriöt voivat liittyä sairauksiin, kuten perinnöllisiin glykosylaation häiriöihin (CDG). Bioteknologiassa glykaation laatu on tärkeä tekijä lääkkeiden tehoon ja turvallisuuteen: rekombinanttituotannossa oikea glykaatio on usein tarpeen.

Glykaatio ja glikosaatiota ovat helposti sekoitettavissa termejä, mutta glykaatio on ei-entsyyminen reaktio, kun taas glikosaatiota on entsymaattisesti säädelty prosessi.

Analysointi tapahtuu massaspektrometriassa, HPLC:ssä ja glykaniprofiloinnissa sekä lectiinipohjaisilla menetelmillä.