funktionalistiset

Funktionalistiset on suomalainen termi, jota käytetään adjektiivina tai substantiivina viittaamaan funktionalistisiin suuntauksiin tai niihin kuuluviin ihmisiin. Sanaa käytetään monilla tieteenaloilla, kuten sosiologiassa, antropologiassa, arkkitehtuurissa sekä kielitieteessä, ja se kuvaa lähestymistapoja, jotka analysoivat ilmiöitä niiden toiminnan eli funktion perusteella järjestelmän osina.

Sosiologiassa ja antropologiassa funktionalismi näkee yhteiskunnan ja kulttuurin rakenteet sekä instituutiot toiminnallisina kokonaisuuksina, joiden tehtävänä on ylläpitää yhteiskunnan koheesiota ja sopeutumista. Keskeisiä hahmoja ovat Émile Durkheim, Bronisław Malinowski ja A. R. Radcliffe-Brown; sosiologiassa Talcott Parsons kehitti laajasti käytetyn funktionalistisen kehyksen. Kritiikissä on esitetty, että funktionalismi saattaa aliarvioida ristiriitoja, valtasuhteita ja muutosta.

Arkkitehtuurissa ja muotoilussa funktionalismi korostaa sitä, että rakennuksen tai esineen tarkoitus määrittää sen muodon. Funktionalistiset esteettiset ihanteet arvostavat yksinkertaisia tilavuuksia, tehokkaita pohjaratkaisuja sekä ornamentoinnin välttelyä. 1920–1950-luvujen modernistinen suunnittelu sai tästä suuntauksesta vaikutteita, ja nimekkäitä edustajia ovat esimerkiksi Le Corbusier.

Kielitieteessä ja kognitivistisessa suuntauksessa funktionalismi painottaa kielen tai mielen tilojen toimintaa, ei niinkään rakenteellisia piirteitä. Funktionalistiset lähestymistavat eroavat strukturalistisista ja ovat olleet käyttöä monissa suuntauksissa tutkimaan sitä, miten kieli kehittyy kommunikaation tarpeisiin ja miten kognitiiviset prosessit toteuttavat toimintoja.

Nykykielessä termi funktionalistiset esiintyy akateemisessa kirjoituksessa kuvaamassa teoreettisia suuntauksia, opetussuunnitelmia tai analyyseja, jotka perustuvat funktionalistisiin oletuksiin. Tämä on usein tarkennettavissa määrittelemällä ala- tai konteksti – sosiologia, antropologia, arkkitehtuuri, kielitiede tai mielenfilosofia.