finiittiverbi

Finiittiverbi on verbimuoto, joka ilmaisee lauseen finitenneisyyden, eli ajan, tahdon sekä persoonan ja luvun. Se toimii lauseen predikaattina ja sitoo lauseen subjektiin joko eksplisiittisesti tai kontekstin kautta. Finiittiverbi antaa tiedon siitä, milloin tapahtuma tapahtuu ja kuka tekee sen.

Finnissä finiten muodot kattavat tavan ja ajan merkinnät. Yleisimmät aikamuodot ovat nykyhetkessä (present) ja menneisyydessä (imperfekti/past). Lisäksi finiittimuotoja ovat modukset, kuten indikatiivinen, konditionaali ja potentiaalinen, sekä käskymuoto (imperatiivi). Finiittiverbin persoonat ja luvut huomioivat subjekti, ja monissa tapauksissa muoto riittää ilmaisemaan sekä yksikön että monikon, sekä 1., 2. tai 3. persoonan.

Käytännössä finiittiverbirakenne tarkoittaa, että verbi taivutetaan vastaavasti lauseen mukaan. Esimerkiksi suomen kielen verbi “mennä” taivutetaan nykyhetkessä: minä menen, sinä meet, hän menee; menimme ja menette sekä menivät ovat vastaavasti monikon ja aikamuodon muotoja. Käskymuodossa voi sanoa esimerkiksi “Mene!” tai “Menkää!” ja konditionaalissa “menisin” tai “menisitte”.

Finiittiverbejä kannattaa erottaa ei-finiittisistä muodoista, kuten infinitiivistä (mennä), partisipeleist zijn (menossa, mennyt) sekä supiineista. Nämä ei ilmaise aikaa tai persoona, eikä toimi predikaattina yksinään. Finiittiverbit ovat keskeisiä lauserakenteen ajan, tahdon ja subjektin ilmaisussa.