filmatisoinnissa

Filmatisointi tarkoittaa tarinan muuntamista elokuvaksi. Lähdemateriaalina käytetään usein romaania, näytelmää, sarjakuvia tai videopeliä, mutta se voi pohjautua myös historiallisiin tapahtumiin tai muuhun mediaan. Prosessi yhdistää kirjallisen tai visuaalisen lähteen elokuvalliseen kerrontaan ja tuottamiseen, jolloin elokuva ilmaisee tarinan kuvaan, ääneen ja leikkaukseen perustuvasti.

Prosessi sisältää oikeuksien hankinnan, käsikirjoituksen laatimisen, castingin, tuotannon, kuvaamisen sekä jälkituotannon. Tarina voidaan lähestyä monin tavoin: muutokset voivat laajentaa tai supistaa juonta, muuttaa näkökulmaa tai eheyttää tapahtumia. Rajoitukset, kuten budjetti, kesto ja tekniset mahdollisuudet, vaikuttavat ratkaisuisiin. Toteutukseen vaikuttavat myös aikakausi ja yleisö, johon elokuva on suunnattu.

Kriittisesti filmatisointia arvioidaan usein sen uskollisuuden suhteen alkuperäislähteeseen sekä tarinan uusintakäsittelyn onnistumiseen. Teoriassa keskustellaan fideleiteesta eli uskollisuudesta sekä tulkinnan tai uuden ilmaisun korostamisesta, jolloin elokuva saa oman, itsenäisen luonteensa.

Suuria lähdeaineita ovat kirjallisuus, teatteri, sarjakuvat ja videopelit. Osa filmatisoinneista seuraa tarkasti lähdeteosta, osa modernisoi, päivittää tai muuttaa asioita kontekstin ja yleisön mukaan. Filmatisoinnit ovat merkittävä osa elokuvakulttuuria ja viestintää, ja niiden vaikutus tarinoiden välittämiseen ulottuu laajasti.