fibronectiinistä

Fibronectiini on suuri glykoproteiini, jota esiintyy sekä veriplasmassa että solukudoksissa. Se on dimerinen molekyyli, jossa kaksi identtistä polypeptidiketjua liittoutuu toisiinsa disulfidisidoksin C-terminaalissa. Fibronectiiniä on erilaistuvasti plasma- ja solukudoksen muodossa: plasmafibronectiini syntetisoidaan pääosin maksassa ja kiertää verenkierrossa, kun taas solukudoksen fibronectiini muodostuu solujen tuotantokyvyllä ja integroituu soluvälilliseen verkkoon.

Rakenne ja sitoutuminen: Jokainen fibronectiini-subyteemi koostuu toistuvista I-, II- ja III-tyyppisistä dominioista. Tärkeä osa on RGD-motiivi (arginiinia-glygiinia-aspartaatti), joka sijaitsee tietyssä III-tyypin dominiinissa ja sitoutuu solureseptoreihin, erityisesti integriineihin (esim. α5β1, αvβ3). Tämä sitoutuminen mahdollistaa solujen kiinnittymisen ECM:ään ja toisaalta ECM:n kiinnittymisen soluihin. Fibronectiini kiinnittyy myös kollageeniin, fibrineihin ja hepariiniin sekä erilaisiin proteoglykaaneihin.

Toiminnot: Fibronectiini on keskeinen ohjaaja solujen adhession, migraation ja kudosrakenteiden uudelleenjärjestäytymisen prosesseissa. Se muodostaa soluvälitteisen verkon, joka tukee kudosten kehitystä ja lateraalista laajentumista, osallistuu haavojen paranemiseen sekä kollageenin ja fibrin sitoutumiseen. Fibronectiiniinteraktioiden säätelyllä on merkitystä kehityksessä, angiogeneesissä ja solujen migraatioreitteissä; epäkunnostuvat ilmiöt voivat liittyä fibronectiiniliiallisuuksiin ja onkoprosesseihin.

Alt. silmukointi ja isoformit: FN1-geenin vaihtoehtoinen silmukointi tuottaa EDA- ja EDB-isoformit sekä muiden silmukointivaiheiden tuotteita. EDA- ja EDB-itesyöt ovat erityisen runsaita kehityksessä ja haavojen paranemisessa sekä tumalisissa kudoksissa; niiden ilmentyminen vaihtelee kudoksittain ja fysiologisissa tiloissa, kuten syöpäkasvaimissa ja tulehduksissa.

Kliininen ja biolaitteelliset näkökohdat: Fibronectiiniä käytetään kolloidia ja pinnoitteita solujen kiinnittymisen edistämiseksi biojalostuksessa ja kudosrekonstruktiossa. Plasman fibronectiinin määrä ja muoto voivat muuttua tulehduksellisissa tiloissa ja sidekudoksen vaurioissa, mikä tekee siitä hyödyllisen biomarkkerin joissakin kliinisissä yhteyksissä.