fanaattisuus

Fanaattisuus on vahvaa, kiistatonta omistautumista tietyille ideologioille, ryhmille tai yksilöille. Sen peruspiirre on absoluuttinen omistautuminen sekä halu pitää omat uskomukset yleisesti hyväksyttyinä ja oikeina riippumatta vastakkaisista todisteista. Fanaattisuutta voi tavata sekä uskonnollisissa että poliittisissa ja muissa ideologisissa konteksteissa, sekä erityisesti silloin, kun tunteet ja ryhmäpaine korostuvat.

Etymologisesti sana juontaa juurensa fanaattisuudesta, joka on suomalainen muoto sanasta fanaattinen. Tausta-ajatuksena on latinan fanaticus, ja sanan käyttö on vakiintunutta monissa kielissä kuvaamaan kiihkeää omistautumista.

Ominaisuudet voivat sisältää dogmaattisuutta, kovan todistustaakan vaatimisen, vastakkaisten näkökantojen suvaitsemisen puutteen sekä in-group–out-group- ja moralisoivia asenteita. Fanaattisuus on usein emotionaalisesti latautunutta ja sosiaalisesti vahvistettua: yksilö hakeutuu ryhmään, jossa normit ja identiteetti luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kognitiiviset vinoumat, kuten vahvistusharha ja ryhmäpaine, voivat pitää yllä ajatusmalleja.

Tyypillisiä ilmentymiä ovat uskonnollinen, poliittinen tai ideologinen fanaattisuus sekä intohimoiset kannatusliikkeet tai fandomit. Fanaattisuudella ei välttämättä ole väkivaltaisia tarkoitusperiä, mutta se lisää riskiä suvaitsemattomuuteen, konflikteihin ja väkivallan esiintymiseen sekä heikentää kriittistä ajattelua ja dialogia.

Vastatoimiksi korostetaan kriittistä ajattelua, monipuolista tiedonlähteiden käyttöä, koulutusta, vuoropuelua ja yhteiskunnallista tilaa, jossa erimielisyyksiä voidaan käsitellä ilman väkivaltaa.