estrogeenireseptoreiden

Estrogeenireseptorit ovat solujen reseptoriproteiineja, jotka vastaanottavat estrogeenien signaaleja ja säätelevät solujen toimintaa sekä geenien ilmentymistä että nopeita signaalireittejä. Päätyyppejä ovat ESR1-koodama estrogeenireseptori alpha ( ERα ) ja ESR2-koodama estrogeenireseptori beta ( ERβ ). Lisäksi on membraanissa toimiva GPER1 eli G-proteiinivälitteinen estrogeenireseptori, joka laukaisee nopeita ei-genomisia signaaleja.

Toimintansa se jakaa genomiseen ja ei-genomiseen signaalointiin. Genominen signaali käynnistyy, kun estrogeeni sitoutuu reseptoriin, reseptori dimerisoituu ja sitoutuu estrogeenivaste-elementteihin (ERE) DNA:han sekä vuorovaikuttaa koaktiivattoreiden ja ko-repressoreiden kanssa, mikä muokkaa geenien ilmentymää. Ei-genominen signaali tapahtuu, kun reseptorit ovat membraanissa tai kalvoa lähenevissä komplekseissa ja aktivoivat signaalireittejä kuten MAPK ja PI3K/AKT, tuottaen nopeita soluvasteita.

ER-tyyppien esiintyvyys vaihtelee kudoksittain. ERα on erityisen runsas rintarauhasessa, kohdussa ja luustossa, ERβ esiintyy laajemmin muun muassa aivoissa ja munuaisissa. GPER1 esiintyy monissa kudoksissa ja osallistuu estrogeenin nopeisiin vasteisiin.

Kliinisesti estrogeenireseptoreiden ilmentyminen on keskeinen tekijä rintasyövän hoidossa; ER-positiiviset kasvaimet reagoivat hormoniterapiaan. Hoitoon kuuluvat SERMs-lääkkeet (esim. tamoksifeeni), SERD-lääkkeet (fulvestrant) sekä aromataasin estäjät. Tutkimuksessa reseptorien ilmentymää seurataan usein immunohistokemialla.