erottelujärjestelmistä

Erottelujärjestelmät, suomeksi myös jakojärjestelmät tai toisinaan erottimet, ovat teknisiä ratkaisuja, joita käytetään sekoittuneiden aineiden tai materiaalien erottamiseen toisistaan. Niiden toimintaperiaatteet perustuvat usein aineiden fysikaalisiin tai kemiallisiin eroihin, kuten tiheyteen, kokoon, magneettisuuteen, liukoisuuteen tai sähköisiin ominaisuuksiin. Erottelujärjestelmiä hyödynnetään laajasti teollisuudessa, kuten kemian-, metalli-, elintarvike- ja kaivosteollisuudessa, mutta myös ympäristötekniikassa ja kotitalouksissa.

Yleisiä erottelumenetelmiä ovat esimerkiksi suodatus, jossa kiinteä aine erotetaan nesteestä tai kaasusta huokoisen materiaalin avulla. Sentrifugointi hyödyntää keskipakoisvoimaa erottamaan eri tiheyksisiä aineita, kuten nesteitä ja kiinteitä hiukkasia. Magneettinen erottelu perustuu aineiden magneettisiin ominaisuuksiin, ja sitä käytetään esimerkiksi raudan erottamiseen muista aineista. Tislaus puolestaan erottelee nesteitä niiden eri kiehumispisteiden perusteella. Muita esimerkkejä ovat esimerkiksi dekantointi, jossa erotetaan erottumattomia nesteitä tai kiinteitä aineita painovoiman avulla, sekä seulonta, jossa kiinteitä partikkeleita erotellaan niiden koon perusteella. Valitun erottelujärjestelmän tehokkuus riippuu erotettavien aineiden ominaisuuksista ja halutusta puhtausasteesta.