eritystoimintaa

Eritystoimintaa, suomen kielen termi, viittaa toimintoihin, jotka vaativat erikoistuneita menetelmiä, varusteita tai valtuuksia suhteessa normaaleihin tehtäviin. Tällaisia toimintoja suunnittelevat ja suorittavat organisaatiot, joissa on kyse suurista riskeistä, monimutkaisuudesta tai herkkyydestä. Käyttöala on laaja ja se esiintyy turvallisuus-, varautumis- ja viranomaistoiminnan konteksteissa.

Käytännössä erikoistoimintaa esiintyy esimerkiksi poliisin erityisryhmien, puolustusvoimien sekä pelastuslaitosten toiminnassa, sekä valtion turvallisuus- ja tiedusteluelinten tehtävissä. Tyypillisiä tehtäviä ovat panttivankitilanteiden ratkaisut, korkean riskinoperaatiot, tiedustelu- ja valvontatehtävät sekä kriisijohtaminen ja suuronnettomuuksien torjunta. Toiminta voi olla sekä julkisesti että salattua ja se voi edellyttää erityisiä oikeudellisia valtuuksia.

Organisointi ja valvonta perustuvat lainsäädäntöön sekä eettisiin periaatteisiin. Erityistoimintaa suorittavat viranomaiset ovat yleensä koulutettuja ja varusteltuja, ja tekeminen suunnitellaan sekä valvotaan riskienhallinnan ja vastuusääntöjen avulla. Keskeisiä tekijöitä ovat monialainen yhteistyö sekä selkeät tehtäväjohdotukset ja johtamisrakenteet.

Koulutus ja suoritus koostuvat käytännön koulutuksesta, simulaatioista ja jälkikäteisarvioinneista. Harjoituksissa kehitetään teknisiä taitoja, päätöksentekokykyä ja tiimityötä. Toimintaa arvioidaan sekä laadullisesti että määrällisesti, ja opit tallennetaan jatkuvaan kehittämiseen.

Termin tarkka merkitys ja käyttö vaihtelevat organisaatiokohtaisesti. Yleisesti erikoistoiminta viittaa tehtäviin, jotka eroavat tavallisista operaatioista riskin, vaaditun taitotason tai valtuuden suhteen.