erityishyödyntäminen

Erityishyödyntäminen tarkoittaa luonnonvarojen tai muiden resurssien käyttämistä tavalla, joka on erityisesti suunnattu, sallittu tai kohdistettu poikkeuksellisesti suhteessa tavanomaiseen käyttöön. Termiä käytetään usein juridisissa, hallinnollisissa tai suunnittelullisissa yhteyksissä kuvaamaan menettelyjä, joissa käyttöä rajoitetaan, säännellään tai priorisoidaan tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Etymologisesti sana koostuu sanoista erityinen ja hyödyntäminen, ja sen käyttö painottuu säädösten ja lupamenettelyjen kontekstiin.

Sovellusaloja ovat esimerkiksi ympäristön ja luonnonvarojen hallinta, missä oikeudet ja velvoitteet voidaan määrittää niin, että tietyt käyttötavat saavat etusijan tai tiettyjen vaikutusten minimoimiseksi annetaan erillisiä lupia. Tyypillisiä kohteita voivat olla metsätalous, kalastus, kaivostoiminta, tutkimus- ja kehityshankkeet sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävien alueiden käyttö, joissa on tarve eriyttää tavanomaisesta käytöstä.

Käytön perusteet voivat sisältää ympäristö- ja sosiaalisen kestävyyden, taloudelliset tarpeet sekä turvallisuusnäkökohdat. Erityishyödyntäminen herättää myös keskustelua, sillä se voi entisestään kaventaa kiinteistöjen tai alueiden vakiokäyttöä ilman riittävää valvontaa tai tasapainoa. Hyvä hallinto edellyttää selkeitä perusteita, läpinäkyviä kriteerejä ja vaikutusten seurantaa.

Lisätiedot: luonnonvarojen kestävä käyttö, poikkeuslupamenettely, käyttöoikeudet.