erikoistransduktioihin

Erikoistransduktioihin viittaava termi kuvastaa kielitieteessä ja automaattisissa kielitehtävissä käytettäviä erityisiä muunnoksia, jotka poikkeavat tavallisista, yksinkertaisista transduktioista. Ne ovat tapauksia, joissa muunnos ei seuraa yhtä yleistä sääntöä kaikille konteksteille, vaan vaatii lisäehtoja, poikkeuksia tai lexikaalista tietoa. Erikoistransduktiot voivat liittyä sekä morfologisiin että foneettisiin muutoksiin ja niitä tarkastellaan usein yhdessä yleisten transduktiosääntöjen kanssa.

Käytännössä erikoistransduktiot toteutetaan osana suurempaa transduktiojärjestelmää, jossa on sekä yleisiä sääntöjä että erikoistapauksiin varattuja poikkeuksia. Ne voivat olla esimerkiksi kontekstisidonnaisia muutoslausekkeita, poikkeusmuotojen tallennusta sanakirjaan tai kaksitasoisen morfologian osia, joissa lexikaalinen tieto täydentää yleisiä sääntöjä. Erikoistransduktiot mahdollistavat tarkemman ja joustavamman käännöksen tai taivutuksen, kun yksittäisissä sanoissa tai morfeemien yhdistelmissä ilmenee säännöllisyyksien ulkopuolisia muutoksia.

Tyypillisiä käyttökohteita ovat epäsäännöllisten tai kontekstisidonnaisten muotojen hallinta sekä derivation ja kielten välisessä muuntamisessa tarvittavien poikkeusten käsittely. Erikoistransduktiot ovat keskeinen osa monia finite-state transduktoripohjaisia ratkaisuja sekä kaksitasoisia malleja, kuten vanhoissa ja uusissa morphologian malleissa, joissa perusmuunnokset täydentävät lexikonikohtaiset poikkeukset. Tämä yhdistelmä mahdollistaa sekä kattavan että tarkasti kontrolloidun muunnostyön.