erikoistekstissä

Erikoisteksti tarkoittaa tekstiä, joka on tarkoitettu erityiselle yleisölle ja jossa käytetään alan termistöä sekä konventioita. Sanan erikoistekstissä inessiivimuoto ilmaisee, että jokin tapahtuu sellaisessa tekstissä, esimerkiksi erikoistekstissä käytetty termi tai erikoistekstissä esitetty määritelmä.

Suomenkielisen erikoistekstin tunnuspiirteitä ovat täsmällinen terminologia, määritelmät, lyhenteet sekä viittaukset standardeihin, lakeihin tai empiirisiin tietoihin. Tyyli on muodollinen ja puolueeton, ja tekstin tavoitteena on selkeys ja yksiselitteisyys. Rakenne on usein looginen ja todennettavissa, sisältäen osioita, määritelmiä, esimerkkejä ja viitteitä.

Yleisiä aloja ovat tiede, lääketiede, tekniikka, oikeustiede, teknologia ja akateeminen tutkimus. Tieteellisessä ja teknisessä kirjoittamisessa erikoisteksti esittää menetelmiä, tuloksia ja arvioita tarkkoine datoineen ja lähdeviitteineen. Oikeudellisessa kirjoittamisessa se välittää normeja, oikeuksia ja velvoitteita; käyttöohjeissa se antaa vaiheittaisia ohjeita.

Kielessä erikoistekstissä on raskas nominalisointi, yhdyssanojen runsaus sekä lyhenteiden ja symbolien käyttö. Lukijat odottavat taustatietoja, minkä vuoksi kirjoittajat määrittelevät avainsanat ensi kerran ja tarjoavat sanaston tai sanaluettelon.

Erikoistekstin kirjoittamisen tavoitteena on minimoida epäselvyydet, ylläpitää terminologian johdonmukaisuus ja noudattaa kunkin alan tyyliasäntöjä. Rekisterivalinta vaihtelee aloittain; se, mikä soveltuu lääketieteelliseen protokollaan, ei välttämättä sovi oikeudelliseen asiakirjaan. Keskeistä on konteksti ja alan konventiot.