erikoislämpökäsittelymenetelmiä

Erikoislämpökäsittelymenetelmät ovat kehittyneitä prosesseja, joita käytetään metallien ja muiden materiaalien ominaisuuksien parantamiseen lämmön ja usein myös kemiallisten tai mekaanisten vaikutusten yhdistelmällä. Nämä menetelmät poikkeavat perinteisistä lämpökäsittelyistä, kuten karkaisusta ja päästöstä, syvemmän tai tarkemmin kohdennetun vaikutuksensa vuoksi.

Yksi tunnetuimmista erikoismenetelmistä on pintakarkaistus, joka kovettaa vain materiaalin pinnan jättäen ytimen sitkeäksi. Tämä saavutetaan nopealla kuumennuksella ja jäähtymisellä, usein induktiokuumennuksella tai liekkikuumennuksella. Toinen merkittävä ryhmä ovat diffuusiokäsittelyt, kuten nitraus ja karburointi. Nitrauksessa typpeä diffundoituu materiaalin pintaan korkeassa lämpötilassa, mikä lisää pinnan kovuutta ja kulutuskestävyyttä. Karburointi puolestaan lisää hiiltä pintaan, parantaen sen kovuutta ja väsymiskestävyyttä.

Muita erikoismenetelmiä ovat muun muassa syaanikäsittely, jossa käytetään myrkyllisiä syanidisuoloja pinnan kovettamiseen, ja plasmanitrointi, joka on ympäristöystävällisempi vaihtoehto nitraukselle. Myös niin sanotut martensiittiset lämpökäsittelyt, joissa pyritään optimoimaan martensiittimuodostusta ja siten materiaalin ominaisuuksia, kuuluvat erikoiskäsittelyjen piiriin. Näitä menetelmiä käytetään laajasti esimerkiksi autoteollisuudessa, ilmailussa ja työkalujen valmistuksessa sovelluksissa, joissa vaaditaan poikkeuksellista kestävyyttä ja suorituskykyä.