epästandardeista

Epästandardeista on termi, jota käytetään kuvaamaan suomen kielen variaatioita, jotka poikkeavat kirjallisen standardin normista. Se kattaa alueelliset murteet, puhekielen ilmaisut, slangin sekä muut epäformaalin kielen käytön muodot.

Epästandardeihin kuuluu sekä äänneteissä että sanojen valinnoissa ja kieliopillisissa rakenteissa esiintyviä piirteitä. Näitä ilmiöitä esiintyy erityisesti arkipuheessa, sosiaalisessa mediassa ja muussa epävirallisessa viestinnässä, mutta ne heijastavat usein kielen yhteisöllisyyttä ja identiteettiä.

Kielitieteellisessä mielessä epästandardeja pidetään tutkimuksessa luonnollisena osana kielen vaihtelua. Deskriptivismi korostaa, että kaikki muodot ovat osa viestintää erilaisten kontekstien mukaan. Esimerkiksi alueelliset ja sosiaaliset ryhmät käyttävät omia kielensä normeja, joiden tunteminen valottaa kielen rakennetta ja käyttäytymistä.

Käytännössä suomalaisessa koulutuksessa standardin hallinta korostuu kirjoitetussa tekstissä, mutta murteita ja puhekieltä tuodaan usein esiin opetuksen tukena kielenvarmuuden ja kulttuurin ymmärtämiseksi. Tutkimuksessa epästandardeja analysoidaan kielikorporaatioiden sekä kenttätyön ja etnolingvistiikan keinoin.

Lähteitä ja resursseja ovat muun muassa Kotimaisten kielten keskus sekä Kielipankki, jotka tarjoavat materiaalia kielen vaihtelun ja sanaston tutkimukseen. Epästandardeista saa näin ollen monipuolisen näkökulman kielelliseen monimuotoisuuteen.